Koulumme oppilaat Oona, Maarit ja Vilma ovat saaneet kokea, millaista on olla vaihto-oppilaana vieraassa maassa. Tässä heidän ajatuksiaan vaihdosta.

3kk vaihto:

Oona Käyhkö, Uusi-Seelanti

Olin vaihto-oppilaana Uudessa-Seelannissa kolme kuukautta viime heinäkuun alusta syyskuun loppuun. Ja siis olihan se aivan varmasti yksi elämäni parhaista kokemuksista. Olen aina ollut kiinnostunut matkustamisesta, muista maista, uusista kulttuureista ja kielistä, mutta vaihtoon lähtemisestä innostuin vasta sen jälkeen, kun eräs perhetuttuni kertoi omasta vaihtovuodestaan Meksikossa. Siinä tuli semmoinen olo, että tuon minäkin haluan kokea.
       Eri järjestöjä etsin ja vertailin useamman kuukauden ajan, kunnes Youth For Understanding eli YFU tuli vastaan ja sieltä löytyikin ohjelma juuri minulle. Eli joko kolme kuukautta Uudessa-Seelannissa tai Australiassa tai viisi kuukautta Ecuadorissa tai Uruguayssa. En missään vaiheessa harkinnut lähteväni koko vuodeksi vaihtoon, joten päädyin hakemaan lyhyempiin ohjelmiin. Näin jälkikäteen ajateltuna on kyllä muutaman kerran harmittanut, etten lähtenyt vuodeksi. Ykkösenä hakuun laitoin Uuden-Seelannin, vaikka oikeastaan minulle ei ollut suurempaa merkitystä sillä mihin maahan lähtisin, kunhan lähtisin jonnekin kauas. Eikä oikeastaan kauemmaksi olisi päässytkään.
       Lopulta sitten olinkin lentokoneessa kahden muun suomalaisen tytön kanssa matkalla kohti unelmaamme. Olimme samassa ohjelmassa, mutta jokaisen vaihto oli aivan erilainen kuin toisten. Itse päädyin Hamiltonin kaupunkiin Uuden-Seelannin pohjoissaarelle. Isäntäperheeseeni kuuluivat vain vanhempani, joilla ei ollut omia lapsia. Hankimme myös kissan aikana jolloin asuin heidän kanssaan. Isäni ja äitini olivat maoreja eli Uuden-Seelannin alkuperäisasukkaiden jälkeläisiä. Maori perheessä asuessa opin enemmän niin sanottua aitoa Uuden-Seelannin kulttuuria eli maori kulttuuria. Isäntäperheestäni tuli oikeasti perheeni maailman toiselle puolella.
       Kävin koulua kaupunkini huonoimmassa koulussa, mutta itse asiassa sekin vain auttoi minua näkemään asiat eri tavalla; kuinka joillakin ihmisillä ei oikeasti ole varaa kunnolliseen koulutukseen. Sain paljon kavereita koulusta, mutta suurimpaan osaan en kolmessa kuukaudessa kerennyt tutustumaan kovinkaan hyvin. Parhaat kaverini vaihtoni aikana olivat muita vaihto-oppilaita, joista kaikista paras oli ruotsalainen Tom. Hän ei ollut samassa koulussa kuin minä, mutta tutustuimme hänen äitinsä kautta, joka oli tukihenkilöni. YFU siis tavallaan auttoi minua myös perheen lisäksi saamaan ystäviä kohdemaassa.
      Vapaa-aikanani kävin salilla, lenkkeilin, näin ystäviäni ja vietin aikaa perheeni kanssa. Melkein joka viikonloppu kävimme perheeni kanssa jossakin muussa kaupungissa, meren rannalla tai toisissa upeissa paikoissa kuten Taru sormusten herrasta ja Narnia –elokuvien kuvauspaikoilla. Englantini parani suuresti ja opin arvostamaan aivan uusia asioita, jotka aiemmin olivat olleet oikeastaan itsestäänselvyyksiä, kuten ilmainen koulutus ja kouluruoka, yleensäkin terveellinen ruoka ja lämpimät talot.
      Vaihtoon lähtemistä suosittelen kaikille! Kieltä on turha pelätä, sitä oppii sitten käyttämällä. Aina ei ole helppoa ja alkuun voi tuntua, että kaikki kaatuu päälle ja tästä ei tule kyllä yhtään mitään, mutta parissa viikossa sekin helpottaa. Vaihdosta saa loppujen lopuksi niin paljon, että ei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Ja jos mietit vaihtoon lähtemistä niin; suosittelen, että lähde ainakin puoleksi vuodeksi sitten siitä saa varmasti kaiken irti. Mitä enemmän annat itsestäsi, sitä enemmän saat takaisin. Tuo ohje oli ainakin minulle erittäin hyödyllinen.

Lyhyt vaihdot:

Maarit Mielikäinen, Itävalta
Olen aina ollut kiinnostunut vieraista maista, uusista kielistä ja kulttuureista. Päätinkin lähteä vaihtoon kesäksi 2014. Hain Rotary-järjestön kautta ja sillä myös lähdinkin. Vaihtomaaksi valikoitui Itävalta, sillä saksan kieli, itävaltalainen kulttuuri ja luonto kiinnostivat. Olen kyllä tyytyväinen valintaani!
        Vaihtoon pääsin maaseutukaupunkiin Wienin lähelle. Vaihdon aikana sain kokea monia uusia asioita, kuten tutustua pääkaupunki Wieniin, olla mukana paikallisissa häissä, syödä useita kertoja Wienerschnitzeleitä sekä Sachertortea ja mikä parasta, olla perheenjäsenenä itävaltalaisessa perheessä. Isäntäperheeni oli huippu, vietin aikaa varsinkin hostsiskoni kanssa. Vaihtoni oli lisäksi vastavuoroinen, joten hostsiskoni tuli kanssani samaa matkaa Suomeen. Asuimme molemmat toistemme perheissä kuukauden.
       Parasta vaihdossani oli se, että sain tutustua uusiin ihaniin ihmisiin ja hienoon kulttuuriin.  Olen todella tyytyväinen, että lähdin vaihtoon. Sain upeita kokemuksia ja samalla opin käyttämään saksan kieltä. Lähdin vaihtoon sillä asenteella, että puhun koko matkan ajan saksaa. Ja niin teinkin! Melko nopeasti huomasin, kuinka sanat alkoivat löytyä paremmin ja että oikeasti osaan puhua saksaa. A-saksan kielen opinnot koulussa auttoivat paljon. Samalla opin Itävallan murretta.
         Suosittelen vaihtoa kenelle tahansa, jolla on intoa tutustua uuteen kulttuuriin ja ihmisiin!