Perjantaina 18. tammikuuta löysin itseni opettajainhuoneesta istumassa lehtiön kanssa Riina Hämäläistä vastapäätä. Sain ilon ja kunnian haastatella häntä vielä lyhyellä varoitusajalla ennen hänen sijaisuutensa päättymistä. Riina on toiminut kuluneen syksyn aikana Hannu Soinin sijaisena liikunnan ja terveystiedon opettajana. Tapahtumarikkaan ja opettavaisen syksyn jälkeen joudumme kuitenkin huikkaamaan nyt lyseon päivänsäteelle hyvästit.
Riina itse kuvailee syksyään lausahduksella ”vaikeuksien kautta voittoon”. Hän kertoo pestin olleen hänelle ensimmäinen pidempi kokopäivätyö opettajan hommissa, joten kaikki ei olekaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Opiskellessaan Jyväskylän liikuntatieteellisessä opettajaksi Riina pääsi tietenkin harjoittelemaan opettamista niin peruskoulussa ja lukiossa kuin myös AMK:ssa. Opiskeluaikoina tuli viihdyttyä myös Espanjan auringossa Barcelonassa ja Fuengirolassa sekä vaihdossa että harjoittelussa. Kysyessäni Riinalta, milloin hän tiesi haluavansa olla opettaja, hän naurahtaa pilke silmäkulmassa: ”En tiedä vieläkään haluanko olla opettaja.”
Nykyään välivuosi on meille lukiolaisille aivan normaali ja suositeltu vaihtoehto. Riinan ollessa Savonlinnan lyseon lukion opiskelija asenteet välivuosia kohtaan eivät suinkaan olleet vielä samat. Välivuoden pitämistä lukion jälkeen ei katsottu hyvällä ja tunnollisena nuorena Riina haki jo 3. vuoden keväällä opiskelemaan. Hyvän valmistautumisen ja suunnittelun lopputuloksena hän pääsi yliopistoon ja painoi senkin läpi suositellussa viidessä vuodessa. Suuren rutistuksen jälkeen oli vihdoin aika hengähtää. Elämä johdatti tuoreen opettajan kauas Australiaan, johon joudumme hänet jälleen luovuttamaan. Sydneyn miljoonakaupunki ja koti odottavat. Lento Australian helteisiin lähteekin jo tiistaina 29. päivä. Matka on puuduttavan pitkä, mutta jossain siellä valtamerten toisella puolella odottaa tulevaisuus ja sen tuomat mahdollisuudet. Suunnitelmissa olisi etsiä vakituisempaa työpaikkaa ja jälleen jotain aivan erilaista kuin täällä Suomessa.
Kysellessäni Riinalta menneen syksyn kuulumisia ja ajatuksia, hän osoitti vilpitöntä kiitollisuutta entisen opinahjonsa suomasta mahdollisuudesta. Kokemus on muuttanut häntä paljon.
”Muut opettajat ottivat minut hirmu hyvin vastaan ja ovat olleet niin auttavaisia. Syksyn aikana olen huomannut, että opettajat eivät paljasta itsestään oppilaille kaikkea. Olen yllättynyt siitä, millaisia puolia entisistä opettajistani on paljastunut!” Riina pohtii. Omilta lukioajoiltaan tuttuihin kasvoihin kuuluu Anna-Leena, Pia, Hannu, Petri, Kari, Virpi, Jarmo, Risto, Merja ja Tuija. Eli siis koulumme ylivoimainen valioliiga.
Riina bongasi sijaisuuden etsiessään netistä työpaikkoja Savonlinnan alueelta. Perimmäisenä ajatuksena oli halu palata kotiin. Australiassa perhette tulee ikävöityä varsinkin, kun Riina kokee omansa niin rakkaaksi ja läheiseksi. Lyskalle palaaminen tuntui vain luonnolliselta vaihtoehdolta. Koulumme on kuitenkin muuttunut vuosien varrella ja Riina kertoo yllättyneensä siitä, kuinka kansainvälinen ja ns. ”ajan hermoilla” lyseo on.
”Opettajan työssä tärkeintä on itsevarmuus. Se, että tietää aina, mitä on tekemässä ja näyttää sen. Opettajan työssä ollaan koko ajan ikään kuin estradilla. Se on kuin näyttelyä.” Riina kuvailee, kun keskustelemme auktoriteetista ja ryhmän hallitsemisesta. Hän on kuitenkin huomannut olevansa opettajana aidosti kiinnostunut oppilaistaan ja meidän kuulumisista. Tämä on varmasti myös välittynyt meille opiskelijoille.
Oppilaiden erilaisuus on ollut Riinalle ehdottomasti antoisinta kuluneen syksyn aikana. Näin opiskelijana olen saanut todistaa Riinan vaikutuksen meihin oppilaisiin aivan eri tasolla kuin opettajat. Muiden koulutovereiden kommentit ja se tapa, jolla hänestä puhutaan on äärettömän positiivinen. Riina kertoi haastattelussa Anna-Leena Neuvosen olleen hänelle se inspiraation lähde lukiossa. Puhun varmasti kaikkien puolesta, kun sanon Riinan olleen sitä meille. Opettaja, joka haastaa meitä tavoittelemaan omaa kapasiteettia. Roolimalli, joka on voimaannuttanut varsinkin tyttöjä. Päivänsäde, jonka hymy tarttuu.
Loppuun vielä Riinan kiitokset koko lukion väelle.
”Tahtoisin kiittää opettajia lämpimästä vastaanotosta. Tästä kaikesta tuesta ja tsempistä, jonka olen saanut. Enkä ehkä marraskuussa olisi vielä uskonut tätä, mutta minulle tulee ikävä teitä oppilaita. Teidän kanssa työskentely on ollut niin antoisaa. Olen saanut oppia niin paljon.”
Kiitos Riinalle vielä näin mediaryhmän ja koko lukion puolesta. Hyvästi, vanha ystävä. Tai kuten Internetin ihmeellinen maailma antoi ymmärtää, kun googletin australialaista slangia ja sanontoja: CHEERIO, OL’ COBBER!