Tämä kinkkinen kysymys aiheuttaa päänvaivaa monelle ysiluokkalaiselle yhteishaun lähestyessä. Jotkut onnekkaat eivät joudu vaivaamaan itseään moisella, kyllähän he jo tietävät tarkalleen, mitä tulevaisuudessa aikovat hommailla. Toiset taas menevät sinne, minne nippa nappa keskiarvollaan pääsevät. Joidenkin valinta on vanhempien käsissä.
Lukiosta on liikkeellä jokin kumma huhu, että täällä joutuu rehkimään itsensä henkihieveriin. Äidinkielen kurssilla saamme luettavaksi tuhatsivuisen romaanin, läksyjä tulee tehtyä päivittäin kolmesta tunnista kuuteen, matematiikka käsittelee jotain, minkä nimeä emme edes tunnista suomenkieleksi ja ahtaudumme kolme kertaa viikkoon aamukahdeksalta hikiseen liikuntasaliin jumppaamaan.
Mutta hei, nuo kaikkihan pitävät täysin paikkansa! Äidinkielen kursseilla luetaan kyllä kirjoja, mutta vaihtoehtoja yleensä löytyy paksuista romaaneista kevyempäänkin kirjallisuuteen. Ja kuka ei olisi lukion aikana tehnyt muutamaa kirjaan liittyvää tehtävää täysin takakannen perusteella... Läksyjä tulee, mutta niiden tekeminen on täysin oppilaan päätös. Se joka tahtoo menestyä, tekee ne kymmenen tehtävää kotona, mutta vaikka ne silloin tällöin jäisivätkin kakkoseksi BB:lle, ei siitä jätetä istumaan koulun jälkeen. Matematiikasta meillä on vaihtoehtoina valita pitkä- tai lyhyt matematiikka sekä myös yksittäisiä haastavampia kursseja, joiden sisältö voi muistuttaa mandariinikiinan sanakirjaa. Matemaattisesti lahjattomat jättävät kuitenkin suosiolla ne kurssit pois lukujärjestyksestään, ja pitkän sijaan valitsevat lyhyen matikan. Aamun jumppatuokiokin on vapaasti valittavissa, oikeastaan meillä tunnetaan nuo tunnit paremmin "kipiksenä", eli kyseessä on siis kilpaurheilulinja.
Ei kuullosta pahalta, eihän? Juuri valinnan vapaus lukiossa on ehkä parasta. On meillä paljon myös niitä pakollisia kursseja, mutta lukujärjestyksiä voi muokata täysin vapaasti ja täydennellä itseään kiinnostavilla jutuilla, tai jättää tyhjää niin, että esimerkiksi koulu alkaa kolmena päivänä kymmeneltä. Meillä on myös mahdollisuus valita kursseja Mikkelin ammatikorkeakoulusta ja taidelukiosta, kuten kurssi, jolla katsotaan elokuvia taikkarilla.
Lukio ei todellakaan vaadi loppupeleissä paljoa, jos vaan jaksaa pitää korvat auki tunneilla ja tyytyy läpäisemään kaikki 75 kurssia ja ylioppilaskirjoitukset vaatimattomin arvosanoihin. Hyvät ja kiitettävät arvosanat kuitenkin vaativat lukiotason arvostelussa hieman enemmän kuin pintaraapaisun. Silti voin luvata, että lukiosta jää varmasti muutakin käteen kuin pänttäämistä, päättötodistus ja valkoinen lippalakki. Lukio-aika sisällyttää myös itseensä paljon muutakin kuten paljon kavereita, rentoa meininkiä, oikeasti mahtavia opettajia, koulun järjestämiä vapaaehtoisia opintomatkoja sekä tietenkin juhlimista. Mitä olisi nuoruusikä ilman vanhojen tansseja ja penkkareita jatkoineen? Niinpä, eikä näitä voi amiksessa kokea.
Teksti ja kuvat: Sara Wasenius
