Äidinkielenopettajan terveiset huumorilla höystettynä
Kohta minä mieron lapsi
onneton opinjakaja
kaivan kuopan kyynelille
parkuun suurehen parahan.
Kun ei tuo kepeä kansa
lyseomme laiska lapsi
ota oppia omaksi
taitoa takavaraksi.
Konsa esseen aiheet annan
senp’ ei käsi kynää kaipaa.
Tekstitaidon tarjoelen
sep’ ei tartu tähän työhön.
Viel’ jos koitan kirjan kautta
eip’ ole mukana kelläkä.
Taidan kohta kärsimätön
kyselemään kyllästynyt
viedä Wilmahan vihani
kurssin kooksi korjaella.
Taikka otan omat neuvot
neuvot sitäi paremmat
Karttakepin käteheni
pajuoksan polvilleni:
”Siinä istut, siihen maadut
jos ei laulavi kynänen!”
Katriina