 |
| Kaupunki täynnä kauniita, vanhoja taloja ja puutkin vielä vihreänä. |
 |
| Matkamme ajoittui juuri sopivasti joulumarkkinoiden järjestelyn ja avajaisten keskelle. |
 |
| Detmoldin kaupungintalo |
 |
| Kyseinen suojatie tuli varmasti monelle meistä tutuksi; veihän se koululta kaupungille. |
 |
| Ryhmä rämä ja Detmoldin linna |
 |
| Loppumattomat markkinakojut Münsterissä houkuttelivat ihailemaan yhtä jos toistakin |
 |
| Münsterin joulumarkkinat |
 |
| Ei taida lyseon sokkelot vetää vertoja Bielefeldin yliopistolle! |
 |
| Jopa Bielefeldin kaduilta me pikkukaupungin kasvatit selvisimme kunnialla. |
 |
| Gymnasium Leopoldinum, vanha puoli |
 |
| Koulun uudempi puoli
|
Kommentti:
Omat kokemukseni Detmoldin vaihdosta ovat pelkästään positiivisia! Tulin saksalaiseni Leonien kanssa jo Suomessa todella hyvin juttuun. Tutustumista helpotti mm. yhteinen harrastus hevoset. Saksaan meno ei jännittänyt oikeastaan yhtään, sillä oli helppoa mennä tutun ihmisen luo. Tietysti mietitytti minkälainen Leonien perhe olisi, mutta sekin osoittautui todella mukavaksi! Perhe järjesti minulle Saksassa monenlaista ohjelmaa, kuten sunnuntain ratsastusretken. Sain myös tutustua moniin Leonien sukulaisiin, jotka ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Saksalaista kulttuuriakin opin tuntemaan aivan eri tavalla perheessä asuessa kuin vain turistina. Mielestäni viikko oli mahtava ja Suomeen lähteminen tuntui hyvin haikealta.
Koulun järjestämä vaihto oli minulle hieno kokemus. Matkan onnistuminen riippuu kuitenkin hyvin pitkälti siitä perheestä, jossa viikon asuu. Kaikkien perheet eivät olleet kovin hyviä, mutta sekin riski täytyy ottaa, kun tällaiseen vaihto-ohjelmaan lähtee. Tietysti se harmittaa, kun on matkasta maksanut ja odottanut ikimuistoista viikkoa. Mielestäni vaihto-ohjelman osallistujat pitäisi valita hieman tarkemmin ja perheitä tulisi ohjeistaa joissakin käytännön asioissa paremmin. Suosittelen kuitenkin osallistumaan tällaisiin matkoihin, sillä parhaimmillaan niistä voi saada elinikäisiä ystäviä.
Kuvat: Maarit Mielikäinen
Tekstit: Ronja Moilanen
Kommentti: Satu Innanen
