Hei! Kuka olet ja mistä tulet?
Jaana: Olen Jaana ja asun Silvolassa ja olen Savonlinnasta kotoisin. Opetan Lyseolla ruotsia ja Taidelukiolla englantia.
Annikka: Olen Annikka, asun Savonlinnassa ja olen kotoisin Tampereelta. Opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta.

Miten päädyit lyseolle?
Jaana: Olen käynyt Lyseon lukion ja kirjoittanut täältä 1995. Täällä on vielä samoja opettajia, esimerkiksi Mäkisen Markku opetti minulle matikkaa ja Toivosen Maija saksaa. Opiskelin Joensuussa pääaineena englantia ja sivuaineena ruotsia. Opettaja minusta ei koskaan pitänyt tulla, mutta lopulta se oli oikeastaan ainoa järkevä vaihtoehto. Ja olen kyllä tykännyt olla opettajana, joka loppujen lopuksi olikin se minun juttu. Olen opettanut Kerimäellä valmistumisestani asti sekä yläasteella että lukiossa. Sitten tarjottiin mahdollisuutta tänne, jos haluaa jatkaa lukiossa opettajana ja niin päädyin Lyseolle. Ja halusinkin tulla!

Annikka: Tänne lyseolle olen päätynyt melko pitkää reittiä. Mä työskentelin aika pitkän 15 vuoden rupeaman Tampereen ammattikorkeakoulussa viestinnän opettajana ja sitten rupesin miettimään, että olenko mä täällä siihen asti, kun jään eläkkeelle. Sitten aloin työn ohella opiskelemaan ompelijaksi. Mulla oli puolitoista vuotta oma ompelimo ja silloin mietiskelin, mitä haluaisin tehdä. Mä keksin, että äidinkielen opettajan ammatti olisi aika hieno ja siinä pääsisin tekemään kaikkea, mistä olen kiinnostunut. Sitten mä aloin opiskelemaan kirjallisuutta ja täydensin tutkintoani. Tein vielä sellaisen repäisevän liikkeen, että lähdin Tampereelta Sulkavalle äidinkielen opettajan äitiyslomasijaiseksi. Muutin Savonlinnaan ja kun pesti loppui, pääsin tännne Lyseolle Katriinan äitiysloman ajaksi.

Miten olet viihtynyt lyseolla?
Jaana: Olen kyllä tykännyt! Kerimäkeen verrattuna Lyseo on tosi iso koulu ja paljon oppilaita, että mitään mahkuja ei ole muistaa kaikkia. Mutta ainakin on vaihtelua entiseen.

Annnikka: Kiitos tosi hyvin! Minulla on ollut mukavaa ja täällä on tosi mukavia oppilaita, vaikka kaikki päivät ja hetket eivät olisikaan parhaita.

Mikä on parasta ja huonointa opettajan työssä?
Jaana: Miusta on ihan huippua opettaa ruotsia, se on aivan mahtavaa. Tietysti nuorten kanssa on kiva tehdä töitä! Miinuspuolena tietysti korjaamista on paljon, esim. kirjoitelmien lukeminen on työlästä. Mutta välillä on niin leppoisaakin, että ei se ole niin rasittavaa. Tykkään kyllä tosi paljon työstäni!

Annikka: Parasta on se, kun itsekin saa uusia ideoita ja kuulee uusia ajatuksia. Myös se, että saa lukea ja oppia uutta asioista, joista on kiinnostunut. Ja tietenkin sellaiset hetket, kun opiskelijat ylittävät itsensä. Ikävintä on, jos kukaan ei ole tehnyt läksyjään.

Mitä terveisiä sinulla olisi opiskelijoille?
Jaana: No läksyt pittää tehdä aina ja muistakaa hankkia kurssikirjat ajoissa. Mie tykkäisin, että oppilaat olisivat aktiivisia ja innokkaita itsekin sekä osallistuisivat opetukseen, niin siihen tulisi enemmän vuorovaikutusta.

Annikka: Muistakaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä!

Teksti ja kuva: Satu ja Maarit