Matka Savonlinnan lumisesta kaupungista kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää alkoi jo varhain viideltä aamuyöstä. Pieni bussi oli ahdettu täyteen kahdeksallatoista oppilaalla ja kahdella opettajalla, joista jokainen oli innoissaan tulevasta matkasta. Seuraavat 14 tuntia kului itselläni siis lähtökohtaisesti nukkuen, mutta kuulin kyllä, että muut lauloivat ja nauroivat. Detmoldin keskustaan saavuimme noin kuuden maissa Saksan aikaa.
Saavuttuani isäntä perheeni luokse koko perhe oli ovella tervehtimässä ja ottamassa avosylin vastaan, mikä toi todella tervetulleen olon. Viikonlopun ajan saksalaisen vaihto-opiskelijan veljet olivat myös käymässä ja he olivat innokkaita puhumaan englantia ja kovia vitsailemaan, joten tylsää ei voinut olla. Matkaväsymyksestä huolimatta olivat kaikki sopineet, että menemme vielä porukalla Detmoldin vuotuiseen tivoliin Andreasmesseen. Kokemus oli kuin suoraan elokuvasta, sillä musiikki soi todella kovaa ja valot olivat heijastuneet korkealle taivaallekin. Kävimme muutamissa laitteissa ja ostimme vaihto-opiskelijoidemme suosittelemia saksalaisia herkkuja. Esimerkiksi jonkinlaisia manteleita, joiden päällä oli karamellinen kuori, joka teki niistä oikein makeita ja hyviä. Maistoimme myös suolaisia uppopaistettuja kierreperunoita tikussa, joita pystyi maustamaan erilaisilla mausteilla. Tivoli ja lähistöllä olevat joulumarkkinat olivat hieno aloitus reissulle.
Matka toi opiskelijoille uusia näkökulmia kulttuureista ja niiden eroista. Myös pienetkin asiat, jotka ovat erilaisia kuin Suomessa, muuttuivat yllättävän merkittäviksi. Ehdottomasti eniten ihmeteltiin ja panikoitiin vessojen ovien aukeamissuunasta. Kyllähän se ihmetytti kun ahtaasta koulun vessasta ei pääsekään ulos ovea työntämällä vaan vetämällä. Sama päti myös muissa ovissa. Seuraavaksi kun Suomeen palattiin surkuteltiin tuhottoman kalliita hintoja. Oli niin ihanaa saada viikonloppu herkut karkkeineen ja juomineen vain viidellä eurolla. Suomessa saat sen yhden irtokarkkipussin… Useat opiskelijat huomasivat mukaanlukien minä sen, että talojen sisällä oli yllättävän kylmä. Itse huomasin juuri sen että olohuone oli lämmin ja kotoisa, sillä siellä huonetta lämmitti takka. Mutta kerran kun olin menossa suihkuun huomasin kuinka suihkuhuoneen iso ikkuna oli sepposen selällään ja huone oli yhtä kylmä kuin ulkona. Siinä on sitten kiva tulla pois lämpimän suihkun alta. Meidän suomalaisten mielestä saksalaiset vaikuttivat hyvin sosiaalisilta.
Tein myös havainnoin vaihto-opiskelijani kanssa koiralenkillä kävellessä, että hän moikkasi kaikkia vastaan tulevia. Päätin sitten kysyä mielenkiinnosta että tunteeko hän nämä ihmiset vai moikkaako vain kohteliaisuudesta. Hän sanoi minulle, että se on kohtelias tapa ja hän sanoi, että se voisi olla epäkohteliasta toiselle jos ei tervehtisi, vaikka vain kävelisi ohi. Sitten päätin poistua kuplastani ja tervehtiä kaikkia ohikulkevia.
Matkan aikan opiskelijat saivat käydä laajasti monissa eri nähtävyyksissä, sen mukaan minne he perheensä kanssa lähtivät. Ensimmäisen viikonlopun aikan monet laittoivat kuvia missä olivat käyneet: Hermansdenkmal-monumentilla, Externsteinellä, Euroopan suosituilla kävelyreiteillä, Detmoldin keskustassa ja jopa Berliinissä asti. Viikon aikana meille oli myös tiedossa Bielefeldin yliopistovierailu, mikä jakoi hieman mielipiteitä, mutta muuten kaupunki oli erityisen upea. Pääsimme käymään myös Münsterissä, jossa saimme muutaman kaverini kanssa juosten tehdyn kaupunkikierroksen, sillä emme muistaneet, missä juna-asema sijaitsi ja aikaa oli mukavat kymmenisen minuuttia.
Hämmästyksiä koulupäivästä ja tuntien kulusta riitti myös. Ehdottomasti asia, mitä en jää ikävöimään, on koulun alku klo 7.40. Itse oppitunneilla opiskelijat keskustelivat hyvin paljon keskenään ja opettajan kanssa ja kaikki tehtiin tavallaan yhdessä. Erityisesti englannin oppitunnilla oppilaat ja opettaja keskustelivat koko tunnin keskenään englantia, vaikka asia ei koskisi edes tunnin aihetta. Suomessa tottakai, kun opettaja lopettaa tunnin alussa pitämänsä puheensa tunnin aiheesta alkaa haudanvakava hiljaisuus, jota ei usein uskalleta rikkoa varsinkaan jos kyseessä on vieraan kielen keskustelutehtävä. Oli myös hauska että ainakin muutamissa perheissä opiskelijat saivat aina eväsrasia mukaan kouluun. Itselläni siellä oli aina valmiina leipäpalanen, vähän keksejä ja mandariini.
Matka oli ehdottomasti upea kokemus ja itse löysin uuden innon siihen, kuinka haluan nähdä enemmän eri maiden kulttuureja. Myös englannin puhuminen ei tuntunut enää kokeen suorittamiselta vaan luonnostaan tulevalta asialta. Matka toi varmasti opiskelijoille uusia kokemuksia, kuten osalle se oli ensimmäinen kerta lentokoneessa ja varmasti jännittävää. Voin varmasti sanoa itseni ja kaikkien puolesta, että matka oli ohjelman ja ystävien ansiosta upea. Täytyy myös ehdottomasti kiittää meidän ihania opeja Tuijaa ja Jaanaa, joiden ansiosta olemme takaisin Suomessa emmekä jääneet Münsterin juna-asemalle. Lähtisin ehdottomasti uudelleen ja ehkä vastaavalle matkalle lähdenkin.
Teksti ja kuvat: Hilda Väänänen