“Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan osoitus vahvuudesta.”
​

​Joulun lähestyessä Meijän lukio -hankkeessa ja omassa lyseon lukiossamme on panostettu erityisesti yhteisöllisyyteen ja hyvinvointiin. Koulumme on ollut mukana erittäin tärkeässä ja ajankohtaisessa projektissa, joka kantaa nimeä ”Kukaan ei jää yksin”. Projekti on osa Helsinki Mission School to Belong -kampanjaa. Asiaa koskevassa kokouksessa vietettiin aikaa yhdessä, pelattiin ryhmähenkeä kohottavia pelejä ja syvennyttiin koulumaailman yksinäisyyteen.

​Kokouksessa käsiteltiin tapoja luoda turvallinen ja avoin ympäristö, jossa jokaisella olisi mahdollisuus tulla nähdyksi. Siellä aloitettiin rennoilla ryhmäpeleillä ja aktiiviteeteilla, jotka madalsivat kynnystä tutustua uusiin kasvoihin ja käynnistää keskusteluja. Joulukuusen loisteessa tunnelma oli lämmin, mikä loi hyvän pohjan käsitellä myös vaikeampia aiheita. Yhteinen tekeminen todisti heti kättelyssä, kuinka tärkeää on vain olla läsnä toisillemme.

​Projektin ytimessä oli esitys, joka avasi yksinäisyyden eri puolia. Opimme, ettei yksinäisyys ole vain kaveripiirin puutetta, vaan se on monimutkaisempi ilmiö. On olemassa kahdenlaista yksinäisyyttä.
​Sosiaalinen yksinäisyys tarkoittaa kaverin tai porukan puutetta ja emotionaalinen yksinäisyys taas on sitä, että luottamukselliset ja läheiset ystävät eli merkitykselliset suhteet puuttuvat.

​Kuinka yleistä yksinäisyys sitten on? Luvut pistävät miettimään:
​17 % lukiolaisista kokee itsensä usein tai jatkuvasti yksinäiseksi ja
​26 % kokee, ettei heillä ole arvoa omassa vertaisryhmässään. Nämä luvut osoittavat, että yksinäisyys on merkittävä ja laaja haaste, johon meidän kouluyhteisömme on tartuttava toden teolla.

​Onneksi esitys tarjosi myös ratkaisuja ja toivoa. Tärkein oppi oli, että jokainen voi vaikuttaa yksinäisyyteen esimerkiksi menemällä juttelemaan uusille ihmisille. Paras lääke yksinäisyyteen on aina toinen ihminen. Tilanteeseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi ​lisäämällä sosiaalisen kontaktin mahdollisuuksia. Kaikkien tulee kokea kuuluvansa johonkin. Myös asennetta voidaan muuttaa, ja meidän täytyy poistaa yksinäisyyteen liittyvä häpeä. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan osoitus vahvuudesta.

​Kokouksessa annettiin myös yhteinen tehtävä. Siinä työstettiin pienryhmissä konkreettisia keinoja, joilla yksinäisyyttä voisi ehkäistä juuri oman lukiomme arjessa. Ideoita lennätettiin teemapäivistä some-haasteisiin ja vertaistukitoimintaan.

​Päivä huipentui keskusteluun siitä, keneen ottaa yhteyttä, jos yksinäisyys tuntuu raskaalta. Jos yksinäisyys tai sen käsittely herättää ikäviä tunteita, kannattaa puhua luotettavalle aikuiselle, opettajalle, kuraattorille tai esimerkiksi Helsinki Mission Nuorten Kriisipisteelle.