Opiskelijoita CERNissä


Kolme Savonlinnan lyseon lukion, kuusi Savonlinnan taidelukion ja yksitoista Sievin lukion opiskelijaa vierailivat Sveitsin Genevessä 24.-29.11. tutustuakseen Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuslaitokseen CERNiin.


Lauantai 24.11.
Lähdimme matkaan Taidelukiolta aamulla seitsemältä, joten matka pikkubussilla eteni hyvin rauhallisessa ja väsyneessä ilmapiirissä. Helsinki-Vantaan lentokentällä meillä olisi ollut mahdollisuus tutustua kahden tunnin odotusaikana sieviläisiin, mutta ennakkoluulojemme valtaamina pitäydyimme enimmäkseen savonlinnalaisten porukkana. Tämä sopi minulle, sillä olin matkassa ainoana tyttönä Lyseolta. Tutustuin siis taikkarilaisiin.
Geneveen saavuttuamme meidän piti löytää hostellillemme. Ensin kävelimme lentokentällä ohi bussipysäkkien ja jouduimme palaamaan takaisin päin. Sitten nousimme bussista pois väärällä pysäkillä ja kävelimme taas hieman väärään suuntaan, ennen kuin tajusimme palata pysäkille, jolta jäimme pois. Emme vieläkään tienneet, miten päässimme hostellille, mutta muutama paikallinen oli riittävän mukava neuvoakseen meidät perille.

Sunnuntai 25.11.
Sunnuntaina kävimme kaapelihissilla Saleve-nimisen vuoren huipulla, kunhan ensin selvisimme hissille asti. Hissin löytämisessä oli nimittääin taas omat ongelmansa. Kokemus olisi varmasti ollut paljon viihdyttävämpi, jos Genevessä ei olisi ollut niin kova sumu ja olisimme nähneet maisemia hieman enemmän. Vuorella käveleminen oli kuitenkin mukavaa edellisen päivän paljon istumisen jälkeen. Tätä seurasi lyhyt tauko ruokailua varten, jolloin kävimme tyttöporukalla ihanassa italialaisessa, tuohottoman kalliissa sellaisessa. Illalla oli vuorossa Geneven Taidemuseo, joka oli Taidelukion opiskelioille jopa mielnkiintoinen kokemus, muille läpijuoksu juttu.
Hostellimme oli siisteydessään positiivinen yllätys. Vain äänieristys on hieman heikohkoa, joten ranskalaispoikien aloittaessa yöllä ilakointinsa porraskäytävässä, tuli nukkumisen kanssa hieman ongelmia meillekin. Onneksi hienot suihkutilat lohduttavat.


Maanantai 26.11.
ATLAS-hiukkasilmaisimen rakennus

Tänään oli ensimmäinen päivä, jona kävimme CERN:ssä ja meidän piti herätä aivan liian aikaisin. Matka CERNiin sujui kuitenkin yllättävän sujuvasti. Paikan päällä tustuimme muun muuassa yleisesti CERNiin ja tarkemmin ATLAS-hiukkasilmaisimen toimintaan. Meille kerrottiin myös CERNin vaikutuksesta tietotekniikan kehitykseen, näimme esimerkiksi tietokoneen, jolla kehitettiin www. Illalla vierailimme ITC Discovery -museossa, jossa tutustuimme myös tietotekniikan historiaan.
Sveitsin kalleus on muodostunut tähän mennessä pieneksi kipukohdasksi. Vaikka ruoka kaikkialla olisi todella hyvää, tyydyimme tänään ostamaan iltaruokamme Lidlistä.

Toinen www:n kehittämiseen kaytetyistä koneista

Tiistai 27.11.

Genevessä sataa tänään neljättä päivää peräkkäin eikä sateen ole luvattu ainakaan loppuvan ennen perjantaita. Ihmisiltä alkavat loppua kuivat sukat.

CERNissä oli tänään vuorossa luento hiukkaskiihdyttimistä ja -ilmaisimista. Porukassa alkaa olla havaittavissa pieniä väsymyksen merkkejä, kuten nukahtamisen vaaraa luennoilla (vaikka aihe on niinkin jännittävä kuin hiukkaskiihdytin…) sillä olemme valvoneet joka ilta jokseenkin pitkään. Tutustuimme myös CERNin ilmasto-ohjelmaan, Cloudiin, joka oli ensimmäinen englanninkielinen luento. Väsyneenä ei ollut niin helppoa kuunnella englantia vahvalla ranskalaisella painoituksella.Tänään oli vuorossa myös koko matkan kohokohta eli shoppailu-reissu Ranskan puolella. Ja matkan parhaat naurut, kun erässieviläisistä pojista käveli vahingossa autojen jälkakäytävälle ajamisen estävää tolppaa päin. Tähdäten siihen täydellisesti jalkovälillään.

Opettajat Petri Piironen ja Kyösti Silvasti

Luento antimateriasta

Keskiviikko 28.11.

Viimeisenä CERNin päivänä kuuntelimme luentoa antimateriasta ja tutustuimme sen tutkimuslaitokseen. Tälläkin kertaa luento oli englanniksi, mutta luennoitsija oli alkuperäisin tanskalainen, joten ääntämys oli paljon ymmärrettävämpää. Tämän jälkeen vierailimme vielä YK:n Geneven päämajassa, josta päällimmäiseksi jäivät mieleen valtavat salit suurine ikkunoineen ja tarkat turvallisuustoimet.

Koko päivää leimasi pienoinen haikeus siitä, että huomenna on viimeinen päivä. Sieviläiset paljastuivat paljon odotettua mukavemmiksi ja huomisen jälkeen emme näe heitä todennäköisesti enää koskaan. Sitähän voisi odottaa aika kuivaa seuraa, kun samalla matkalla on pelkkiä fysiikan opiskelijoita. Mutta lopulta asia onkin niin, että on oltava hieman sekaisin, jotta tällaiselle matkalle haluaa ja tunnelma on välillä sen mukainen.


Torstai 29.11.
Tänäänkin meidän oli herättävä aivan liian aikaisin, jotta ehtisimme lentokentälle seitsemäksi. Selviydyimme lennoista kunnialla, eikä meitä haitannut ollenkaan odotella Amsterdamissa kolmea tuntia jatkolentoa, sillä löysimme sieltä viidakoksi lavastetun istuskelualueen. Helsingissä oli aika sanoa näkemiin ja savonlinnalaisilla alkoi vielä viiden tunnin matka pikkubussilla takaisin normaaliin arkeen.


Kiitokset kaikille matkalla mukana olleille! 


Teksti: Katri Nousiainen
Kuvat: Katri Nousiainen ja Antti Pokela
Jaa tämä artikkeli