Tämän syksyn ylioppilaskirjoitukset ovat jo loppusuoralla. Yo-kokeet ovat tietysti suuri koettelemus kirjoituksiin osallistuvalle kokelaalle, mutta  millainen kokemus koerupeama on sitten opettajille. Englannin- ja saksakielen vanhempi lehtori Tuija Anttila sekä äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Katriina Karhu kertovat, miten kirjoitukset vaikuttavat heidän elämäänsä.

– Juhlallista ja tarkkaa, Karhu kuvaa ylioppilaskirjoitusten protokollaa. Kaikkia yliopplaskokeisiin liittyviä papereita kohdellaan kuin kruununjalokiviä konsanaan. Itse koekysymykset saapuvat koululle sinetöidyissä kirjekuorissa, joissa niitä säilytetään aivan kokeen alkuun asti koulumme holvikaapissa. Vain rehtori pääsee käsiksi kuoriin ja juuri ennen koetta muutama todistaja vielä tarkistaa, ettei kuoria ole avattu.
Jokaiselle opettajalle siunautuu kirjoitusten valvonatavuoroja (joista on pärjättävä vesitarjoilulla, aikaisemman rehtorin aikaan sentään oli kahvia tarjolla!). Kielten ja matikan kokeissa on mukana ainakin yksi kyseisen aineen opettaja päävalvojana, joka tuntee aineensa kokeelle ominaiset piirteet. Kaikesta pidetään pöytäkirjaa, kaikissa tilanteissa on oltava todistajia paikalla.
Kokeen jälkeen on vastauspapereiden vuoro päästä koulun holviin, joka todennäköisesti vielä seisoisi koskemattomana paikallaan, vaikka koko muu koulu palaisi ympäriltä poroksi. Holvista vastauspaperit poistuvat vain opettajien tarkastettavaksi, jolloin papereiden on oltava jatkuvasti tarkastajan hallussa.

Tuija Anttila, rehtori Ismo Falck ja Katriina Karhu ihmettelevät vielä avaamatonata matematikan ylioppilaskoekuorta holvin ovella

Ja tarkastettavaa sitten riittää, vaikka työ jaetaankin lukiossamme tasan kaikille saman aineen opettajille
– Se on rannaton meri se urakka, huokaisee Anttila, joka tarkasti tänä syksynä parin kymmenen kokelaan vastaukset. Anttilan mukaan on tehtävien laadusta kiinni, kauanko tarkistaminen vie.
– Kuunteluissa ei  nokka kauhean kauan tuhise, hän toteaa. Tämän syksyn kuuntelut hän tarkisti yhdessä illassa, sillä kuunteluiden monivalintojen kaltaiset tehtävät, joissa on vain yksi ja ainoa oikea vastaus, ovat helppoja tarkistaa. Mutta tehtävissä, joissa oikeita vastauksia on muitakin kuin YTL:n hyvien vastausten kriteereissä annetut muutamat esimerkit, tarkastaminen on hitaampaa.

Ylioppilaskirjoitusten hajautuminen keväälle ja syksylle jakaa tarkastusurakkaa, mutta ainakin englannissa se kasvattaa kokonaistyömäärää. Monet nimittäin ilmoittaituvat syksyn kirjoituksiin, mutta eivät jaksa lukea kuitenkaan kesällä, pettyvät tulokseensa ja yrittävät korottaa arvosanaa keväällä. Ilman uusijoita kokelaat jakutuisivat lähes tasan keväälle ja syksylle. Äidinkielessä tilanne on toinen.
– Viime keväänä minulla oli 42 oppilasta tarkistettavana, tekstitaidonkokeessa on kolme vastausta, mitäs se tekee, 126 tekstiä. Kaksi viikkoa menee kaikki ylimääräinen aika siihen, Karhu kertoo. Tänä syksynä hänellä taas oli vain alle kymmenen kokelaan tekstit luettavanaan.

Lukiomme kuusijaksoisessa järjestelmässä koeviikko sattuu yo-kirjoitusten keskelle, joten opettajilla on myös vuori kurssikokeita tarkastettava samaan aikaan. Ylioppilaskokeilla on kuitenkin kokelaiden määrästä riippuen viikon tai kahden deadline, joten kurssikokeet saavat odottaa.
– Ylioppilaskokeet ovat prioriteetti, ne menevät kaikkien muiden töiden yli, kertoo Anttila. Vaikka sensorit YTL:ssa saavat jyrätä opettajat mennen tullen ja muuttaa pisteitä haluamallaan tavalla, on tarkistaminen tärkeää. Yleisesti opettajien antamat pistemäärät vastaavat hyvin sensoreilta palautuvia, joten opettaja tietää ihmetellä, jos pisteet muuttuvatkin suuresti. Kerran Anttila esimerkiksi huomasi eräästä kokeesta puuttuvan yhden osaalueen pisteet kokonaan. Selvisi, että kyseessä oli painovirhe YTL:n päässä.
Ylioppilaskokeiden tarkastamiseen on siis syytä käyttää ainaa ja energiaa. Karhu kertoo lukiomme äidinkielen opettajien lukevan vastauksia myös yhdessä, jos kyseessä on ”vähänkin erikoisempi teksti”, jotta jokaiselle saataisiin mahdollisimman oikeat lähtöpisteet.

– Tämä työ on ollut tähän asti aika stabiilia, mutta se on nyt muutoksessa, Karhu sanoo ja tarkoittaa erityisesti ylioppilaskokeisiin tulevia muutoksia, kuten niiden sähköistymistä. Muutokset tuovat uusia haasteita myös opettajille. Ensinnäkin heidät pitäisi kouluttaa antamaan paremmin uudenlaisiin yo-kokeisiin valmistavaa opetusta.
Toiseksi työmäärä lisääntyy. Anttila kertoo englannin aineiden maksimisanamäärän nousseen joitakin vuosia sitten, mistä koitui opettajille heti lisätyötä. Hän vaikuttaa odottavn kauhulla tulevaisuuden englannin kokeeseen kuuluvaa puhuttua osioa ja niitä iltoja, jotka joutuu käyttämään noiden nauhojen tarkistamiseen.

Kuvat ja teksti: Katri Nousiainen