Lyseon uudet tulokkaat

Lyseon lukion uusia opiskelijoita

Muutama viikko sitten lukiollamme aloitti opiskelunsa jälleen kerran uusi satsi ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Lukion alkuun kuuluu vähän muutakin kuin täyspäiväistä opiskelua, ja esimerkiksi viime viikon torstaina Mielenterveysseura järjesti uusille ykkösvuotisille infotilaisuuden Löydä oma tarinasi -keskusteluryhmästä, joka myös hyväksytään lukiokurssiksi. Samassa tilaisuudessa Mediaryhmä tiedusteli muutamalta uudelta tulokkaalta tunnelmia lukion aloituksesta.

Mielenterveysseuran edustajia Lyseolla


Pudotus ysiluokkalaisesta ekaluokkalaiseksi on tietysti järisyttävä, mutta lukion alku on koettu miellyttäväksi. Tästä KAIKEN kunnian ansaitsevat tietysti lukiomme niiiiin mukavat ja asiansa osaavat tutorit! Tai ehkä pieni vaikutuksensa on ollut opettajienkin toiminnalla…
Ykkösten päissä on hieman järkeä jo tässä vaiheessa opiskeluja, sillä he suhtautuvat kunnioittavan pelokkaasti tuleviin koeviikkoihin. Mutta verrattuna siihen, että seuraavan kolmen vuoden aikana heistä yritetään muovata yleissivistyneitä tulevaisuuden tekijöitä, asenteet lukion aloitukseen olivat hyvin rentoja. Ja erikoista kylläkin, lukioajan odotuksiin ei mainittu ollenkaan Vanhojentansseja! Sillä minkä muun takia sitä nyt lukioon edes tullaan?

Tiia Salo (vas.) ja Riina Halonen
  1. Miksi valitsit Lyseon lukion jatko-opiskelupaikkana?
  2. Miten valmistauduit lukion alkuun?
  3. Miltä lukion alku on tuntunut?
  4. Mitä odotuksia sinulla on lukioajalta?


Tiia Salo, 16, Talvisalon koulusta

  1. Koska se oli helpoin vaihtoehto.
  2. En oikein mitenkään.
  3. Alussa tuntui, ettei löydä luokkiin. Ja tutor-toiminta on ollut kiitettävää!
  4. Jännittää koeviikot, kun nuo aineet on aika vaikeita.


Riina Halonen, 16, Talvisalon koulusta

  1. En tiennyt vielä tarkkaa ammattia ja halusin vain tulla.
  2. Ostin kirjat ja kaikki semmoiset.
  3. Ihan kivalta. Alussa oli vähän sekavaa, kun ei löytänyt luokkia.
  4. Että menisi ihan hyvin koeviikotkin, ne tässä eniten jännittää.
Kuvat ja teksti: Katri Nousiainen
Jaa tämä artikkeli