Älylataamoa ja sen edistymistä miettiessä mieleeni juolahti kirjailija Friedrik Wisloffin kirjoittama aforismi: ”Ei työ meitä väsytä, vaan kaikki se mikä vielä on tekemättä”.
Tämä jopa hieman huvittavakin virke sopii hyvin käynnissä olevaan Älylataamo-projektiin. Raportti sen edistymisestä olisi pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten, mutta en ole nähnyt siihen aihetta. Miksi?
Raporttia edistymisestä on nähkääs vaikea tehdä, jos homma ei edisty. Ensimmäisellä jaksolla, eli noin kaksi kuukautta sitten, rehtorimme Ismo lupaili että Älylataamo-luokkahuone valmistuisi ”tämän jakson loppuun mennessä”, tarkoittaen siis kyseistä ensimmäistä jaksoa. Kuten me kaikki olemme nähneet, näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Nykyiselle toiselle jaksolle tullessa kävin taas jututtamassa rehtoria. Hän kertoi tyynesti, että projektin olisi tarkoituksena valmistua ennen toisen jakson loppua. Meni viikko, meni toinen. Pikku hiljaa alkoi näyttää siltä, että Älylataamon valmistuminen jäisi taas seuraavaan jaksoon.
Mutta sitten – 5.10.2015 – alkoi tapahtua! Mattomiehet olivat laittamassa entisen Riitta Liukon kylmään kivilattiaan piukkaa pehmeää kokolattiamattoa! (ks. kuva alla).

Pian sen jälkeen tuotiin myös pöytiä, tuoleja, verhoja ja listoja. 28.10. opettajat talkoilivat huoneen parissa ja nyt voisi jopa sanoa, että Älylataamo on saanut tuulta allensa.

Vaikka tunnelin päässä on valoa näkyvissä, niin Älylataamo ei ole vielä läheskään valmis. Ismoa lainatakseni: ”Tavoitteena on saada tila opetuskuntoon, jakson vaihteessa. Nyt maalailemme vielä seiniä ja ompelemme verhoja tilaan. Osa laitteista vielä myös puuttuu”.
Projektin toteutuessa uusi tila tulee toimimaan monipuolisena opetustilana, painottaen erityisesti ryhmätyömahdollisuuksia.