On jälleen tullut aika valittaa koeviikoista, tai pikemmin niiden puutteesta. Niille, jotka olivat asuneet luolassa viime kevään saattoi tulla yllätyksenä koeviikottomuus lyseolla. On se maailma kummallinen, meiltä riistettiin oikeus yhteen melkein loman tapaiseen viikkoon aina jaksojen vaihteessa. Nyt joudumme puurtamaan kahdeksan tunnin koulupäivää kokeiden aiheuttamien paineiden lomassa. Erääntyvät työt, läksyt ja harrastukset lamaannuttavat meidät normaalioloissakin, emme tarvitse kokeita siihen rinnalle! Pelastakaa koeviikot!
Mutta realistisesti. On täysin ymmärrettävää, että entisen tapaiset koeviikot eivät olisi missään nimessä toimineet tänä syksynä. Syyslukukauden lyhyys pakottaa jo muutenkin lyhyempiin jaksoihin, mitkä olisivat muuttuneet vaarallisen lyhyiksi jos normaalit koeviikot olisi järjestetty. Jokaisen tulee myöntää tämä asia. Päätös koeviikkojen väliaikaisesta poistamisesta oli välttämätön. Ja kun tämän tosiasian nyt yhdessa tunnustamme, pääsemme eteenpäin ajatusketjussa.
Mutta hei! Nämä koeviikon aikana olevat tunnit, eihän niistä ole juurikaan hyötyä! Se on melko yleinen mielipide, mutta niin todetessamme, tai pikemmin väittäessämme, sekoitamme jyvät akanoihin. Kurssin opettaja on vastuussa kurssin toteuttamisesta. Siihen rehtori voi tietenkin vaikuttaa, mutta opettaja on kuitenkin luokassa joka tunti, ei rehtori. Sen sijaan että huutaisimme Ismon päätä vadille, kuten monet ovat jo tehneet, meidän tulisi miettiä miten opettajat voisivat toteuttaa kurssit paremmin.
Mutta asia ei ole niin yksinkertainen. On totta, että opettaja päättää itse kursseista. Mutta kuitenkin näin isoa uudistusta toteutettaessa olisi pitänyt miettiä sen mahdollisia vaikutuksia laajemmin. Muistan kuinka viime keväänä annettiin varovaisia lupauksia mahdollisista puolen kurssin kokeista, toisenlaisita arviointiperusteista tai kevennetyistä koealueista. Kuitenkaan en ole nähnyt mitään muutoksia.
Näen tähän pari todennäköistä syytä. Joko opettajat eivät ole osanneet tai halunneet toteuttaa muutoksia kursseihin. Ymmärrän sen täysin. Jos opettaja on vuosien kokemuksella havainnut hyväksi jonkun tavan käydä kurssi, muutoksesta saattaisi olla suuria haittoja oppilaille. Kuitenkin, olosuhteiden muuttuessa myös tapojen tulee mukailla nykytilannetta. En ojenna syyttävää sormea opettajia kohtaan, mutta pienen epäilevän katseen luon heihin kyllä. Oliko kaikki keinot uusien menetelmien löytämiseen todella käytetty? Jos ei, miksi?
Toinen syy saattaisi olla johtajistossa. Ovatko opettajat saaneet konkreettisia ohjeistuksia kurssien läpi käymiseen nyt koeviikottomilla jaksoilla? En tiedä, eikä asia suoraan oppilaille kuulu. Mutta kuitenkin olisi huolestuttavaa, jos näin kuitenkin olisi. Ja siihen on vakavia viitteitä.
Ensimmäisen jakson koeviikko oli mielenkiintoinen kaikin puolin. Uudenlaisen järjestelmän kokeilu loisi varmasti paljon uusia ideoita, joita voisi soveltaa myöhemmissä jaksoissa. Tai niin ainakin kuvittelin. Kuitenkaan nyt toisen jakson ollessa loppusuoralla en havainnut muutoksia ensimmäisen jakson koeviikkoon verrattuna. On huolestuttavaa, jos oppilaiden tai opettajien ääni ei ole syystä tai toisesta kuulunut. On myös huolestuttavaa, jos niitä ei ole kuunneltu. En syytä ketään, tietoni asiasta ovat aivan liian vajaavaiset osoittamaan syyllistä jos sitä edes on, mutta kehityskulkua seuraan kuitenkin huolestuneena.
Näin lopuksi vielä voin sanoa, että toivoni on valitettavasti hupenemassa. Lukiomaailmaa kohtaavat pian suuret muutokset, mutta jos näinkin pienessa muutoksessa kuin koeviikkojen poistamisessa uusien ideoiden soveltaminen ontuu, kuinka voimme selviytyä tulevasta, suurista muutoksista?
Toivon kuitenkin, että tästä tapauksesta otetaan opiksi. Kokeilu on kuitenkin ollut hyvin mielenkiintoinen ja oppilaita aktivoiva. En ole aiemmin kuullut näin suuresti oppilaita kohauttaneesta tapahtumasta, ja toivon oppilaiden olevan jatkossakin aktiivisia koulun asioihin vaikuttamisessa. Opettajat ovat korkeasti koulutettuja asiantuntijoita opettajanpöydän tuolla puolen istumiseen, mutta myös meidän kokemuksillamme on merkitystä. Meidän tulee ilmaista mielipiteemme.

Konsta Tarnanen