Opiskelu Lyseolla: biologia ja maantiede

työskentelyä laboratoriossa
Kuva: Jarmo Hyvönen

Teksti: Santtu Kupiainen

Kuvat: Jarmo Hyvönen

Varmasti jokainen lukiolainen on kokenut tilanteen, jossa siirtyminen peruskoulusta lukioon herättää ensimmäistä kertaa vakavaa pohdintaa. Mitä minusta tulee isona? Mitä opiskelen? Vaikeutuuko opiskelu todella niin paljon kuin minun on annettu olettaa? Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, ettei siirtyminen lukioon vanhempien ja peruskoulun opettajien pelottelusta huolimatta ole niin suuri muutos kuin saattaisi olettaa. Erityisesti biologian ja maantieteen suhteen tämä totuus tuli pienenä positiivisena yllätyksenä.

Koko yläasteen ajan tiesin kouluttautuvani tulevaisuudessa lääkäriksi. Itselläni tämä tavoite ohjasi minut opiskelemaan biologiaa, jonka rinnalle vasta myöhemmin valitsin maantieteen. 

Biologian tiesin kirjoittavani jo yläkoulun alussa. Siispä osan kurssivalinnoista olin tehnyt mielessäni jo paljon ennen lukioon siirtymistä kyseisen aineen suhteen. Se, mitä opiskella, ei kuitenkaan ole jokaiselle yksilölle lukioon siirryttäessä itsestäänselvää. Tähän korvaamattoman avun tarjoaa lukiomme osaava henkilökunta. Toisaalta biologian ja maantieteen pakolliset kurssit tarjoavat mahdollisuuden tehdä viisaan ja harkitun päätöksen sen suhteen, haluaako aineiden opiskelua jatkaa, vaikka ammatinvalinta ei olisikaan vielä ajankohtaista. Pakolliset kurssit ovat niin ikään katsaus siihen, millaista aineen opiskeleminen lukiossa on. Vasta myöhemmin rakentuu kuva siitä, mitä tulevaisuudelta haluaa. 

kalan käsittelyä labrassa
Kuva: Jarmo Hyvönen

Peruskoulussa tylsältä tuntunut aihe saa lukiossa uusia näkökulmia, minkä vuoksi opiskelun luonne muuttuu monesti miellyttävämmäksi. Pakollisten kurssien ansiosta havahduin itse tähän etenkin maantieteen parissa. Jälkiviisaana voin hyvällä omatunnolla sanoa, että joskus tulee poistua omalta mukavuusalueeltaan löytääkseen oman kiinnostuksenkohteensa. Kiinnostuksenkohteina sekä maantiede että biologia ovat samaan aikaan opettavaisia ja mielenkiintoisia, mutta myös yleissivistäviä. Suurin ero biologian ja maantieteen opiskelussa lukion ja peruskoulun välillä on kuitenkin oman motivaation merkitys. Lukion tarjoama vapaus tuo runsaasti vastuuta, jonka piiriin myös itsensä terve motivoiminen kuuluu. 

tutkimuksia labrassa
Kuva: Jarmo Hyvönen

Halu oppia lisää biologiaa ja maantiedettä tarjosi minullekin mahdollisuuden suoriutua paljon omia odotuksia paremmin, ja vaikka alussa termien runsaus ja laajemmat aihepiirit aiheuttavat päänvaivaa, huomaa pakollisilla kursseilla tehdyn työn helpottavan myöhempiä opintoja huomattavasti. Toisaalta vaikka peruskoulussa tehty pohjatyö olisikin heikolla tasolla, tarjoaa lukio uuden alun myös biologiassa ja maantieteessä. Näiden aineiden suhteen pienen kurssimäärän ja opettajien tarjoaman tuen ansiosta ei ole koskaan “liian myöhäistä” aloittaa opiskelua. Kyse on nimittäin universaaleista aineista, joiden opit on pitkälti sovellettavissa arkiseen elämään. Vielä lukiossa asiat eivät mene liian monimutkaisiksi kummassakaan oppiaineessa.

Lukiossa biologian ja maantieteen opiskelu on siis vapaampaa kuin peruskoulussa. Omasta mielestäni kyseiset aineet muuttuvat kurssi kurssilta entistä mielenkiintoisemmiksi, eikä kiinnostuneilta lopu opittava kesken. Näiden aineiden kimppuun kannattaa lähteä ilman liiallista stressiä tai nojaamista muiden ihmisten virittämiin ennakkoluuloihin. Kannattaa siis kuunnella muiden yli itseään, sillä viime kädessä opintojen suorittaminen ja kouluttautuminen tehdään omaa elämää varten. Mikäli koet pienintäkään halua oppia lisää biologiaa tai maantiedettä lukiossa, suosittelen lämpimästi kokeilemaan ja yllättymään positiivisesti.

biologian kurssilaiset ulkona haaveineen

Jaa tämä artikkeli

Kommentointi on suljettu, mutta paluuviitteet ja päivitysilmoitukset ovat avoinna.