Syyskuun viimeisellä viikolla saimme 16 vaihto-opiskelijaa ja kaksi opettajaa vieraaksemme ystävyyskoulustamme Gymnasium Leopoldinumista Detmoldista. Meillä oli viikko aikaa tarjota heille ikimuistoisia kokemuksia. 

Viikko kului nopeasti ja touhuisasti. Tahdoimme kaveriporukallamme tietää, mitä saksalaiset ajattelevat Suomesta. Uskon, että kuluneen viikon aikana suomalaiset opiskelijat olivat innoissaan, kun saivat esitellä suomalaista kulttuuria. Tottakai saunaan mennään ensimmäisenä iltana ja ei tule kysymykseenkään, jos järveen ei hypätä. Oma saksalainen vaihto-opiskelijani Lotta kertoi ennen saapumistaan, että ei tiedä mitään Suomesta ja Suomen kulttuurista. Hän kuitenkin halusi ja oli innokas kokeilemaan oudoimpiakin suomalaisia ruokia. Leipäjuusto oli outo, mutta salmiakki oli puolestaan hyvää.

Haastattelimme kolmea saksalaista vaihto-opiskelija tyttöä Lottaa, Lisaa ja Carolinea. Olimme uteliaita siitä, onko Suomi ja Savonlinna oikeasti mielenkiintoinen paikka. 

“Mitä odotitte Suomesta tänne tullessanne?”

• Luonto kiinnostaa ja se miltä se näyttää. Olisi myös kiva käydä luonnossa. 
• Varmaankin eniten host perhe ja heihin tutustuminen ja heidän arjen seuraaminen.
• Kiinnostaa nähä, kuinka erilaisia maita Suomi ja Saksa ovat. 

Yhteisenä suurena odotuksena oli järvet ja luonto. Saimme kuulla, kuinka heillä ei paljoa järviä ole lähipiirissään. Ajatus voi olla uskomaton savonlinnalaisen korviin. Heitä ihmetytti kuitenkin, että yhden ja saman järven näkee täällä kaikkialta.

 

“Mikä fiilis oli matkasta? Jännittikö paljon?”

• Kyllä reissu jännitti, koska täytyi huolehtia itsestään yllättävän paljon, sillä ei ole vanhempien kanssa. Onneksi host perheestä sai hyvin tukea.
• Olin todella innostunut ja en ehtinyt miettimään jännittämistä.
• Olin hermostunut, sillä jännitti että, mitä jos en saa hyvää yhteyttä host siskoon tai perheeseen.

“Mistä olet tykännyt nyt eniten?”

• Vastaukset olivat oikeastaan hyvin yksimielistä. Luonto ja vesistöt olivat upeita kokemuksia. Itse voin sanoa, että siihen kyllä pyrittiin, sillä viikonloppu taisi mennäkin vain metsässä kävellen ja järvellä veneillen. 
• Ja nyt voimme nostaa lipun salkoon ja juhlistaa, sillä sauna ja sieltä uimaan meneminen oli se mistä todella tykättiin.

 

Viikon lopulla saimme mahdollisuuden lähteä muutaman vaihto-opiskelijan kanssa ystävämme maatilalle. He saivat mahdollisuuden ruokkia lampaan poikasia ja nähdä, kuinka paimenkoirat paimentavat lehmiä. 

 

“Mikä yllätti Savonlinnassa?”

• Yhteinen mielipide kertoi, että ei se Savonlinna ollutkaan niin mielenkiintoinen kuin yritettiin esittää. Yllättävä asia oli nimittäin, että Savonlinna oli vähän kuolleempi paikka kuin olettivat. Valitettavasti saksalaiset eivät olleet täällä kesällä, jotta olisivat nähneet Savonlinnan todellisen kauneuden. Mutta lupasivat tulla vielä lomailemaan kesä aikaan.

“Miltä suomalaiset vaikuttaa?”

• Suomalaisen stereotypian mukaan suomalaiset ovat hiljaisia ja synkkiä kansalaisia, mutta me olemmekin heistä hyviä asiakaspalvelijoita. Vaihto-opiskelijamme kertoivat kuinka kilttejä asiakaspalvelijat ovat täällä, niinkuin todella kilttejä.
• Palataan kuitenkin todellisuuteen ja siihen minkälaisia suomalaiset nuoret ovat koulussa. Kuulemma nuoret opiskelijat eivät turhaan ala nostamaan hymyä huulilleen.

Onneksi saimme kuitenkin kuulla, että olemme silti oikein mukavia. Oli ihanaa kuulla omilta vaihto-opiskelijoita, siitä että olemme saaneet heidän olonsa mukavaksi ja kotoisaksi.

 

“Miltä ruoka maistui? Mikä oli parasta?”

• Oli mukava nähdä kuinka saksalaiset vaihto-opiskelijamme olivat innokkaita maistamaan suomalaista ruokaa, vaikka se kuulostaakin oudolta. Ruoka kuitenkin oli todella hyvää.
• Parhaita ruokia olivat riisipiirakat (varsinkin mummon tekemät), pulla oli oikein hyvää kahvin kanssa. Myös hyvää ruokaa oli lohiruuat, erityisesti savulohi.

 

Kysyimme saksalaisilta vielä lopuksi, että jos he tulisivat käymään Suomessa uudelleen, mitä he haluaisivat nähdä. Ehdottomasti Lappi kiinnosti ja upeat kuvaukset revontulista. Myös ymmärrettävästi isommat kaupungit kiinnostavat ja useamman kaupungin näkeminen. Niin minäkin tekisin. Suomi on upea maa, jos muistaa käydä kaikkialla.

Oli mielenkiintoista, kuinka yhden viikon aikana saimme mahdollisuuden tutustua aivan uusiin ja uskomattomiin ihmisiin. Vieläkin hämmästelen sitä, kuinka en tuntenut tätä ihmistä ollenkaan ja yhtäkkiä hän asui luonamme viikon. Se viikko oli ihana ja en vaihtaisi sitä mihinkään. Haikeaa oli, kun vaihto-opiskelijat lähtivät 29.9 perjantaina takaisin Saksaan. Myönnän että itku pääsi, mutta onneksi näemme alle kahden kuukauden päästä Saksassa.

Lisa (vas.) majoittui Unni Kosonen luona ja Lotta Hildan (oik.) luona.

Teksti: Hilda Väänänen LL23e