Lyseolaisen mielipidekirjoitus

Koronatilanne maailmalla pahenee. Amerikoissa tartuntojen määrät ovat kasvaneet tasaisesti pitkin kevättä. Intian tartunnat nousevat koko ajan. Euroopassa näytti hetken paremmalta, mutta nyt WHO pitää tilannetta taas erittäin vakavana ja tartunnat nousevat. Suomessa tartunnat kävivät alhaalla, mutta toinen aalto näyttää tulleen ja täälläkin tartunnat lisääntyvät. Kouluja ja lukiota menee etäpetukseen korona-altistumisien takia. Mikkelissä on löydetty tartuntaketjuja, altistuneita on jopa satoja ja koulut ovat etäopetuksessa. Miten tähän kaikkeen reagoidaan Savonlinnassa? No ahtamalla koko koulu pieneen saliin, luonnollisesti.

Viime viikolla sain Wilmassa viestin, joka pisti hieman hieraisemaan silmiään ja varmistamaan että luinko ihan oikein. Siinä kerrottiin, että oppilaskunnan yleiskokous ollaan pitämässä juhlasalissa kaikille koulun opiskelijoille. Onhan se varmasti oppilaskunnalle tärkeää päästä esittelemään tekemistään ja uusia toimihenkilöitään muulle koululle, mutta jotenkin ajatus koko koulun yhteisestä tilaisuudesta sai jo silloin aikaan pienen epävarmuuden tunteen. Alkuperäinen kokoushan sitten peruttiin sairastapauksen takia, ja hyvä niin. Nyt tiistaina kokous sitten saatiin pidettyä, ja se pieni epävarmuuden tunne kasvoi huolestuneisuudeksi, ällistyneisyydeksi sekä jopa suuttumukseksi.

Heti saliin saavuttaessa näki että kaikki ei ollut loppuun harkittua . Jo silloin sali oli täynnä ykkösiä, kakkosia, abeja ja henkilökuntaa. Turvaväleistä ei ollut tietoakaan, ja niiden pitäminen olisikin ollut sula mahdottomuus niin pienessä tilassa. Joku opettaja huusikin ovelta että muistakaa turvavälit. Onnistuin vain juuri ja juuri olla tokaisematta takaisin “jaa mitenköhän”. Jäin itse tietoisesti seisomaan oven luokse takaseinälle, sillä vielä silloin siellä pystyi pitämään edes muutaman sentin väliä muihin opiskelijoihin. Mutta sekään ei nähtävästi ollut mahdollista, sillä käsky kävi opettajien taholta ja kaikkien opiskelijoiden oli mentävä jo entisestään aivan liian ahtaassa salissa vielä ahtaammin, jotta takaseinän ja meidän väliin jäisi useampi metri tyhjää tilaa. Jos monen sadan hengen joukkotapahtuma oli jo valmiiksi ollut hieman kyseenalainen, teki tämä siitä vielä entistäkin älyvapaampaa ja täysin absurdia. Istuimme siis kaikki korona-aikana, aikana, jolloin vain sadan kilometrin päässä oleva Mikkeli kieltää kaikki yli 50 hengen kokoontumiset, kuin sillit suolassa kuuntelemalla oppilaskunnan selontekoa. Oliko se siis aivan välttämätöntä, jaettiinko siellä jotain niin elintärkeää tietoa että riski suurkokoontumiseen oli otettava? Eipä oikeastaan.

Kokouksessa toistui hyvin samanlainen kaava kuin vastaavassa viime vuonna. Puheenjohtaja kertoi oppilaskunnan toiminnasta, sen rahatilanteesta, nimesi uudet vastuuhenkilöt sekä jäsenet, kertoi tulevan vuoden suunnitelmia ja siinäpä se oikeastaan oli. Ainakaan näin ulkopuolisen perspektiivistä katsottuna ei ollut mitään, jota ei olisi voinut toteuttaa keskusradion, perinteisen Wilma-viestin tai vaikka videokokouksen avulla. Ymmärränhän minä että kokouksella on varmasti myös symbolista merkitystä hallituksen uusille jäsenille; tapa päästä näyttäytymään koulun edessä ja kertoa että minä olen tässä mukana ja tätä me tehdään. Mutta on tärkeämmistäkin kokouksista jouduttu luopumaan koronan takia. Suomen virallinen hallitus on pystynyt kokoontumaan ja esittämään netin välityksellä, joten miksei samaan pystyisi myös lyseon oppilaskunnan hallituskin. Ja jos kokous olisi ollut aivan välttämätön järjestää koko koululle samassa paikassa ja samaan aikaa, niin eikö sitä olisi voinut pitää vaikka ulkona jossa olisi ollut enemmän tilaa? Tai antaa oppilaiden ottaa edes koko sali käyttöön.

Olen nyt tämän viikkoa pelolla vilkuillut Koronavilkkuani ja odottanut sitä piippausta, joka laittaa minut ja todennäköisesti koko lyseon etäopetukseen. Vielä ei ole tullut eikä Savonlinnassakaan olla todettu yhtään uutta tartuntaa, joten toivossa on hyvä elää. Ehkä tästä selvitään ilman mitään seurauksia, jolloin tämä kirjoitus on vain turhaa pirujen maalailua. Vaikka ei mahdollinen altistuminen minun maailmaani kaataisi. Kyllähän etäopetukseen siirtyminen ärsyttäisi ja lisäisi työmäärää, mutta kyllä minä siitä selviäisin ilman suurempia ongelmia. Mutta kaikki eivät ole minä. Eniten minua pelottaa juuri mukana olleiden abien puolesta. Jos jollakulla lyseolla on tartunta ja hän osallistui kaikkien muiden kanssa tapahtumaan, ovat monen abin yo-kirjoitukset vaakalaudalla ja pahimpana mahdollisuutena ja vaarana on opintojen venyminen ja korkeakouluhaun viivästyminen. Se on jo isompi juttu kuin minun kauhuskenaarioni, takkuileva Discord-puhelu.

Kaikkein eniten minua ärsyttää tässä juuri se, kuinka hyvin lyseo on muuten hoitanut koronalta suojautumisen. Vuoden alussa ei pidetty yhteistapaamista salissa, ruokailu on porrastettu, pari- ja ryhmätyöskentely vähennetty minimiin ja käsidesiäkin on tarjolla pääovilla, ruokalassa ja useissa luokissa. Myös yo-valvonnassa olevat opettajat ovat suojautueet maskein ja visiirein. Siksi minua niin ärsyttääkin, että kaikki tämä piti ampua suorilta jaloilta pitämällä koulun yhteiskokous. Olisiko sitä voinut vielä harkita tai toteuttaa toisin? Mitä tapahtuu jos jonkun opinnot nyt venyvät tämän takia?

Kerran tehtyä ei enää tekemättömäksi saa, mutta ehkä tässä on mietinnän paikka jatkoa ajatellen. Tähän loppuun haluankin antaa vetoamuksen oppilaskunna hallitukselle, sen vastuuopettajalle Virpi Loikkaselle sekä rehtorillemme Ismo Falckille: pyrkikää tekemään lähiopetuksen kannalta toimivia päätöksiä ja harkitkaa syvästi, ovatko oppilaskunnan ohjelmassa mainitut koulun ulkopuoliset tapahtumat kuten halloween-juhla aivan välttämättömiä tänä aikana. Uskon puhuvani monen opiskelijan puolesta kun sanon, että todellakin toivomme lähiopetuksen jatkuvan. Ja uskon myös, että moni opettaja on asiasta samaa mieltä.

Jesse Korhonen