Miksi se piirtää???

Matikanluokan liitutaulu viime keväänä

Jos on käynyt tänä syksynä matikanopettaja Petri Piirosenkursseilla, ei ole voinut olla huomaamatta Peten luokan liitutauluille syntyneitä piirroksia. Niitä on itse asiassa ilmestynyt sen verran, että on ihme, etteivät matikankursseilla käyvien silmät harota kaikesta siitä silmien pyörittelystä. Nimittäin juuri sitä Lovisa Hirvonen saa vastalahjaksi piristyksestä, jota hänen piirustuksensa yrittävät tuoda ankeaan arkeen: silmien pyörittelyä, lapselliseksi nimittämistä sekä ystävällisiä kehotuksia painua Taikkarille opiskelemaan.
Sen lisäksi, että lyseolaiset siis elävät harhaluulossa, jonka mukaan Taidelukio olisi toissijainen opiskelupaikka, he luulevat kaikkien taiteellisesti lahjakkaiden haluavan automaattisesti ilmaista itseään opintosuunnitelmaan kuuluvilla töillä. Lovisa ei ole ainoa, joka Peten luokan tauluille on piirrellyt, mutta hän on hoitanut hommasta kiitettävän suuren osan.
Eli miksi ei Taikkari, Lovisa?
Jaa miksi ei? No tärkeimpänä syynä ehkä se, että mie haluun tai oikeestaan miun vähän täytyy panostaa miun opintoihin, koska haen lääkkikseen. Liikaa kuvista viemässä tilaa näiltä muilta kursseilta, joita nyttenkin kertyy lähemmäs yhdeksänkymmentä. Sitä paitsi mie ja ohjattu kuvis ei tulla hirveän hyvin juttuun keskenään. Muuten se olisi kyllä ollut ihan miun paikka.
Mutta piirtää Lovisa silti haluaa, koska pystyy sillä tavalla sekä toteuttamaan että haastamaan itseään. Hänen mukaansa on tyydyttavää saada  suuri ja pikkutarkka työ lopulta valmiiksi. Peten luokasta – ja nykyään myös muualta koulusta – löytyy myös Lovisan paperille tekemiä töitä, joiden aiheet tulevat Lyseon arjesta. Mikä Lovisaa sitten innostaa piirtämään kouluaiheisia töitä?
– Olen aina piirtänyt koulussa. Ala-asteella miulla oli semmoinen hauska ukkeli luokanopettajana, joka tykkäsi hirveesti miun tuherruksista. Siitä se sitten lähti, Lovisa kertoo.
Aiheet tuherruksiin tulee siitä, mitä porukka sanoo tai tekee, ja joitain lausahduksia tai ihmisten tapoja on kiva lähtee kärjistämään. Täällä sain sitten inspistä, kun alkoi Peten matikka. Hei c’moon: kirahvikynä ja slogan, jossa mainitaan aasi! Sitä paitsi Peteä oli helppo käyttää koekaniinina, koska tiesin, ettei se pahastuisi. Aloitin varmimmasta ja siirryn nyt myös näihin vähän riskialttiimpiin opettajiin. Kattoo mitä mieltä he ovat.
Lovisan piirustukset tosiaan ovat välillä hieman kyseenalaisia. Viime keväänä hän teki monista koulumme opettajista yhteispiirroksen, jossa kaikki opettajat olivat hevosia.
 – Pientä kepillä jään kokeiluu. Eihän sitä ikinä tiedä, miten ihmiset sen ottaa, että ne piirretään hevosina. Nyt tiedän, ettei opetttajat katso tätä miun tuhertelua pahasti kieroon. Opeilla on omia tapojaan tai puheenaiheitaan, joten alan nyt tarttumaan niihin. Jo tällä hetkellä on kovat suunnitelmat, mitä piirrän parille opelle ja mitä koko poppoolle ensi keväänä. Toivottavasti tykkäävät.
Tästä lähtien Lovisan uusia ja vanhoja tuotoksia aletaan julkaista myös Lyseon blogissa, joten kannattaa pitää jatkossa silmänsä auki noiden töiden varalta! Ja niille, joilla on jotain Lovisan piirustuksia vastaan, hänellä on selkeä viesti: ei ole pakko katsoa!

Lovisan näkemys itsestään
Matikanopettajan vapaapäivä…


Kuvat ja teksti: Katri Nousiainen

Jaa tämä artikkeli