Viime maanantaina valtioneuvosto ilmoitti tiedotustilaisuudessaan, että kaikki Suomen koulut suljetaan väliaikaisesti koronaviruksen leviämisen hillitsemiseksi. Aluksi tämä tieto saattoi aiheuttaa jonkinlaista riemua opiskelijoissa, koska tämähän luonnollisesti tarkoitti kuukauden lomaa koulutöistä. Pian karu totuus alkoi kuitenkin valjeta: opiskelu jatkuisi, ehkä jopa rankempana kuin aiemmin.
Ensimmäisen kokemukseni etäopiskelusta sain keskiviikkona matematiikan merkeissä. Monet opettajat ovat siirtyneet käyttämään Discord-palvelua, joka mahdollistaa puhe- ja jopa videoyhteyden oppilaisiin tietokoneen välityksellä. Näin myös perinteinen opetus voi jatkua. Opettaja voi myös ”striimata” eli jakaa oman näyttönsä näkymän kaikille kurssilaisille, jolloin eri asioiden havainnollistaminen vaikkapa digikirjasta tai muistiinpanoista käy näppärästi.
Etäopiskelussa huomasin haasteeksi muodostuvan itseni motivoimisen koulutyöhön. Kouluun siirtyessä itsensä asettaa automaattisesti siihen tilaan, että nyt opiskellaan. Kotona työskenteleminen saattaa siksi osoittautua haasteellisemmaksi, kun myös tila, missä aikansa viettää, pysyy samana. Mieli saattaa hyvinkin herkästi harhailla puhelimeen, huomiota kerjäävään koiraan tai vaikkapa kahvinkeittimeen, joka oikein kutsuu sinua keittämään itsellesi kahvia.
On tässä epätavallisessa tilanteessa kuitenkin hyviäkin puolia. Kouluun ei tarvitse herätä läheskään niin aikaisin (joka on toki kaikille lukiolaisille helpotus) eikä ulkonäköä tarvitse juurikaan miettiä. Voisin veikata, että moni lyskalalainen opiskelee nykyään yökkäri päällä omassa sängyssään. Myöskin omaan opiskelurytmiin voi jossain määrin vaikuttaa, vaikka suurin osa opetuksesta järjestetäänkin edelleen lukujärjestyksen mukaisina aikoina.
Toivotaan, että koronavirus selätettäisiin nopeasti ilman kuolonuhreja. Valmiuslakia ei ole otettu käyttöön sitten Suomen sotien, joten tämä on outoa aikaa meille jokaiselle. Voimia ja jaksamista kaikille!