Viimeistään tässä vaiheessa elokuuta on koulunkäynti aloitettu kaikissa Suomen lukioissa ja jokainen opiskelija oikein palaa innosta täyttää päänsä jälleen kaikella kiinnostavalla, jota opettajilla on tarjota yllin kyllin. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän virkistyneitä rentouttavan kesäloman jälkeen, joten paluu arkeen tuo vain mukavaa ja toivottua vaihtelua.

Jokaisen koulun näkymään on tullut muutoksia, eikä lyseo ole mikään poikkeus. Niin meillä, kuin muuallakin, koulua hallitsee nyt uusi ryhmä abeja, jotka vielä tähän valtaan tottumattomina kuljeskelevat ympäri koulua ihan samalla tavalla kuin edellisenäkin vuonna.

Suurin muutos on kuitenkin uudet ykköset, jotka pää pyörryksissä pyrkivät harhailemaan pitkin sokkeloista kouluamme yrittäen epätoivoisesti löytää oikeat luokat aina ajoissa ehtiäkseen tunneille. Näin toisen viikon ollessa käynnissä eksyminen ei mitä luultavimmin ole enää ongelma, mutta löytyy talostamme eräs pieni asia, joka harhauttaa kokeneimpiakin konkareita. Nimittäin se, että kaikki lyseon kellot näyttävät eri aikaa. Jos yhden kellon mukaan olet ajoissa, niin toisen kellon mukaan olet jo auttamattomasti myöhässä. Jokaisen on siis tarkoin huolehdittava se, että ehtii oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Kellon kanssa on ongelmia myös, jos jollakulla sattuu olemaan tunteja Taidelukiolla. Itsekin olen sen valitettavasti kokenut, että aikaero lyskan ja taikkarin välillä on se kuuluisa viisi minuuttia. Taikkarilaiset ovat siis viisi minuuttia lyskalaisia edellä, joten jos lyskalta siirrytään taikkarille, on hyvä lähteä hyvissä ajoin, jos ei välttämättä halua myöhästyä. Eikä sitä halua kukaan. Eihän?

Kello on tosin jokaisen lyskalaisen, joka opinnoissaan haluaa pärjätä, pienin ongelma. Jokaisen kolmen vuosikurssin edustajan tuleva lukuvuosi on työtä täynnä. Ykköset tietysti tutustuvat lukion maailmaan ja suorittavat erinäisen määrän kursseja, joista suurin osa luonnollisesti on pakollisia. Kakkosille vuosi on mitä työntäyteisin kurssien puolesta, jos he siis ovat ajatelleet järkevästi, miten paljon kursseja heillä pitää olla tämän vuoden loppuun mennessä, jottei heidän tarvitse pidentää opintojaan vuodella. Abit puolestaan… No, itsekin voin sanoa abina, että tästä vuodesta tulee eittämättä se kaikkein rankin vuosi, sillä jokainen abi osallistuu, jos ei syksyllä, niin ainakin keväällä vaativaan koetukseen nimeltä ylioppilaskirjoitukset. Saa nähdä, onko koulumme tulos tänä vuonna parempi kuin viime kerralla. Toivotaan näin.

Omasta puolestani toivotan onnea ja menetystä kaikille kanssaopiskelijoilleni tämän vuoden koitoksiin. Jaksakaahan opiskella ahkerasti!

teksti & kuva Veera Mikkonen