2. Kuinka kauan voisit olla käyttämättä somea?
3. Mitä mieltä olet siitä, että nykyään somessa vietetään niin paljon aikaa? Onko siitä jotain haittaa?
4. Onko tällainen Lukurauhan päivä aiheellinen?
Outi Karhu 13e |
1. Käytän twitteriä ja muita sekalaisia päivittäin. Tutustun niiden kautta mm. uusiin ihmisiin.
2. Kaksi viikkoa on ihan jees esimerkiksi lomamatkalla. Mutta normaalissa arjessa ilman somea olossa ei ole kauheasti järkeä.
3. Ei siitä ole haittaa, mutta somen käyttöä pitäisi ihan opettaa peruskoulussa, esimerkiksi milloin ja miten sitä käytetään.
4. On se aiheellinen. Luen paljon kirjoja, joten tällainen päivä on ihan mukava.
Janita Makkonen 13c |
1. Käytän päivittäin Facebookia, Whatsappia lähes koko ajan ja Youtubessa katson mm. vlogaajien videoita. Facebookissa selailen kaikkea ja Whatsapissa juttelen kavereiden kanssa.
2. Pari päivää voisin olla ilman. Tylsinä hetkinä ei olisi mitään tekemistä, jos ei voisi olla esimerkiksi Facebookissa.
3. Kyllä siitä voi olla haittaa, jos se ei pysy joissakin rajoissa.
4. En usko, että vaikuttaa minun elämääni, sillä en muutenkaan lue kovin paljon.
Ville Holopainen |
1. Käytän Facebookia pari kertaa kuukaudessa, Whatsappia ja twitteriä päivittäin. Facebookissa kuulun erilaisiin työhöni liittyviin ryhmiin.
2. Vaikka loppuelämäni ja vielä seuraavankin.
3. Mielestäni monet käyttävät somea ihan liikaa ja tuntuu, että heillä ei ole mitään elämää sen ulkopuolella.
4. Toki! Ei kyllä vaikuta minun elämääni.
Iita Hinkkanen 13d |
1. Käytän Whatsappia, Instagramia ja Facebookia päivittäin. Juttelen kavereiden kanssa, seuraan ihmisten päivityksiä ja kuvia ja päivittelen joskus itse.
2. Viikko menisi helposti. Se olisi oikeastaan rentouttavaa!
3. Sosiaaliset tilanteet kärsivät, jos esim. ollaan kavereiden kanssa ja kaikki vain näpräävät puhelinta, vaikka voisi jutella. Mutta toisaalta somen kautta on helpompaa olla yhteyksissä sukulaisiin ja kavereihin.
4. Joo kyllä varmaan. Ei taida kuitenkaan vaikuttaa minun elämääni.
Mukavaa Lukurauhan päivää koulumme opiskelijoille!
Teksti ja kuvat: Satu Innanen