Keskustelimme eräällä englannin kurssilla väitteestä, jonka mukaan nykynuoret ovat laiskoja. Saman väitteen mukaan yläasteella saa liian helposti kiitettäviä numeroita, joten oppilaat eivät opi tekemään töitä opiskelun eteen. Monilla olisi mahdollisuus parempiinkin arvosanoihin, mutta he eivät hyödynnä kaikkea opiskelupotentiaaliaan, ja heistä tulee alisuoriutujia.Väitteessä on paljon perää, mutta aikamoista yleistystä se on. Kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta löytyy niin puurtajia kuin vapaamatkustajiakin, myös nuorten joukosta, myös koululaitoksista.
Moni lukioon päässyt varmasti yhtyy ajatukseen, että yläasteella on helpohkoa saada ysejä ja kymppejä, vaikkapa vain opettelemalla asiat ulkoa. Jos keskiarvo ei Lyseon lukion kriittistä 7.0 rajaa ylittänyt, saattaa näkemys toki olla erilainen. Joka tapauksessa moni on yläasteella päässyt omaksumaan ”vääränlaisen” opiskelutavan, ja jokaiselle aloittavalle vuosikurssille on aina pienoinen järkytys havaita numeroiden romahtavan lukiossa, jossa arvosanojen kriteerit ovat erilaiset.
Lukiossa ei kenellekään pitäisi ensimmäisen koeviikon jälkeen olla salaisuus, että töitä olisi hyvä tehdä. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty! Väsyttää, ei kiinnosta, huono päivä… Motivaation puutteelle on monia syitä. Hyvä motivaattori voisi olla unelmien jatko-opiskelupaikka, mutta mitäs tehdä sillä välin, kun vielä pohtii mahdollisia hakukohteita. Ja akateemisesti koulutettujen määrän kasvaessa Suomessa vähenee todennäköisesti samalla myös korkeakouluopintojen arvostus. Motivaation kaivaminen päivästä toiseen kirjallisuuden historian tai uskonnon termien opiskeluun on ymmärrettävästi vaikeaa, jos sillä ei koe saavuttavansa mitään arvokasta.
Mitä tulee koko opiskelupotentiaalin hyödyntämiseen, niin moni kyllä käyttää kaiken liikenevän energiansa koulunkäyntiin. Tuon energian määrä ei kaikilla vain ole huimaavan suuri. Kukapa haluaisi koulupäivän ja kotiläksyjen jälkeen olla niin väsynyt, ettei kykenisi enää liikuttamaan varvastakaan? Varsinkin kun maailmassa on niin paljon muutakin, mihin keskittyä: toinen käy viidesti viikossa jääkiekkotreeneissä; toinen on onneton, jos ei vietä päivittäin aikaa ystäviensä seurassa. Niin, ja onhan sitten ne kännykät, tietokoneet ja telkkaritkin viemässä aikaa ja huomiota koulutöiltä, mutta eivät maailman ongelmat ratkea ainakaan tekniikan poistamisella.
Ehkä nykynuoret sitten ovat laiskoja. Kuitenkin termi ”nykynuoret” särähtää korvaan. Olivatko sitten kaikki nuoret viime vuosisadalla muka ahkeria ja tunnollisia koulutöissään? Ovatko aikuiset huomattavasti nuoria kovempia tekemään töitä? Ehkä nuo entiset nuoret vain kasvoivat aikuisiksi ja huomasivat voivansa kritisoida nuoria, kuten heitäkin kritisoitiin aikoinaan. Samoin tulevat nykynuoretkin kritisoimaan omia lapsiaan, jotka pilaavat heille valmiiksi luodun maailman.
Ehkä nykynuoret sitten ovat laiskoja. Kuitenkin termi ”nykynuoret” särähtää korvaan. Olivatko sitten kaikki nuoret viime vuosisadalla muka ahkeria ja tunnollisia koulutöissään? Ovatko aikuiset huomattavasti nuoria kovempia tekemään töitä? Ehkä nuo entiset nuoret vain kasvoivat aikuisiksi ja huomasivat voivansa kritisoida nuoria, kuten heitäkin kritisoitiin aikoinaan. Samoin tulevat nykynuoretkin kritisoimaan omia lapsiaan, jotka pilaavat heille valmiiksi luodun maailman.
Kuva ja teksti: Katri Nousiainen