Tuntemuksia syksyn ylioppilaskirjoituksista

Keväällä me silloiset kakkoset poistuimme lyseolta helpottuneina. ”Ei enää koulustressiä ja pitkä kesä edessä akkujemme lataamista varten.” Kesän mittaan monille meistä kuitenkin valkeni monen tulevan abin karu totuus: syksyn yo-kirjoitukset häämöttävät lähempänä kuin muistimmekaan. Monet meistä lohduttautuivat ajatuksella kertauskursseista ja -kirjoista, minä mukaan lukien.

Vaatii todellista itsekuria valita oppikirjan lukeminen kavereiden kanssa ulos menemisen sijaan. Ylioppilaskirjoitukset syksyllä on rankkaa siinä mielessä, että kesällä usein haluaisi rentoutua ja irtaantua kouluarjesta. Keväällä oppilaat saavat sentään lukuloman, vaikkei se kovin pitkä olekaan. Syksyn kirjoituksia edeltää usean viikon työrupeama muiden kouluhommien parissa. Monilla saattoi esimerkiksi olla kokeita muista aineista ja erilaisia palautustehtäviä. Lukiolainen ajattelee helposti: ”Missä välissä ehdin lukemaan itse kirjoituksiin, kun pitäisi hoitaa meneillään olevien kurssien tuomia velvoitteita?”

Täytyy myöntää, että ainakin omalla kohdalla muihin kuin kertauskursseihin keskittyminen jäi vähemmälle, koska ainakin itselle ylioppilaskirjoitusten tulos on tärkeämpi kuin yhden jakson parin kurssin tulokset. Tässä mielessä annankin vinkkinä tuleville abeille, että valitkaa 1. jaksoon ainoastaan kertauskursseja mikäli mahdollista. Omalla kohdallani tämä ei valitettavasti ollut mahdollista kurssitarjottimen rajoissa.

Henkilökohtaisesti pahin stressini ylioppilaskirjoituksista sijoittui muutamaan kirjoituksia edeltävään päivään. Varsinaista paniikkia ei onneksi päässyt syntymään. Ylioppilaskirjoitusten aave kuitenkin varjosti jo (ehkä hieman ikävästikin) kesälomalla. Stressi purkautui kokeiden alkaessa ja flow-tilan kaltainen kokemus siivitti ylioppilaskirjoituksien etenemistä.

Ylioppilaskirjoitukset olivat kaikesta niiden aiheuttamasta stressistä huolimatta fantastinen kokemus. Se, että pääsee näyttämään omat vuosien varrella kertyneet taitonsa opettajille ja sensoreille, mutta ennen kaikkea itsellensä, on mahtavaa. Monet meistä abeista, mukaan lukien minä, kirjoittavat vielä keväällä. Kuulemme varmasti kevään kirjoituksista niiden koittaessa muodossa tai toisessa.

Tämä kuva on viime vuodelta. Tunnelma oli kuitenkin hyvin samankaltainen.
Jaa tämä artikkeli

Kommentointi on suljettu, mutta paluuviitteet ja päivitysilmoitukset ovat avoinna.